Yön
aikana oli kulkenut jonkinlainen sadealue pääkaupunkiseudun yli, mutta
olin nukkunut niin sikeästi etten ollut herännyt ropinaan. Anneli vei
aamulenkille molemmat hitaammat koirat ja minä kiersin eri reittiä
"Ronski Ronjan" kanssa. Aamiainen koostui lähinnä kahvista ja
paistetuista munista leivän päällä, mutta merkittävän osan sai myös
lakka- eli suomuurainkaakku, jonka Anneli osti läheiseltä
ammattikoululta puoleen hintaan perjantai-illalla. Hakkaa maullaan monin
verroin kaikennäköiset muut täytekakut. Ehkä haittapuolena vain
hampaissa paukkuvat lakan siemenet.
Tytär on tällä hetkellä Hanoissa
ja olen hieman huolestuneena seurannut erinimisten taifuunien
etenemistä Kiinanmereltä rannikolle, mutta eivät onneksi yllä niin
etelään kuin mitä Hanoi on. Lähtenevät kohta junalla etelämmäksi Hueen,
jonka historialliset muistomerkit kärsivät kovasti sodasta, eikä
varmaan Parfyymijokikaan ole enää nimensä veroinen. Mikäli itse joskus
mielenhäiriössä menisin Vietnamin pohjoisosiin, niin haluaisin käydä
Laosin rajan lähellä Dien Bien Phun laaksossa. Kun 40-luvun lopulla
kävelin Käpylän kansakouluun, niin matkan varrella Koskelantiellä oli
Helsingin Sanomien konttori, jonka ikkunan eteen pysähdyin myöhästymisen
uhallakin katselemaan mustavalkoisia uutiskuvia Indokiinan tapahtumista
ja Ranskan siirtomaavallan murenemista. Näin syksyllä on mukava
muistella elämänkin kevättä ja tuntuu kummalliselta ajatella, että olisi
kykenevä niin taloudellisesti kuin fyysisestikin toteuttamaan lapsuuden
unelmia, jotka kuitenkin ovat saavuttamattomissa ja mennyttä maailmaa.
Tytär on tällä hetkellä Hanoissa ja olen hieman huolestuneena seurannut erinimisten taifuunien etenemistä Kiinanmereltä rannikolle, mutta eivät onneksi yllä niin etelään kuin mitä Hanoi on. Lähtenevät kohta junalla etelämmäksi Hueen, jonka historialliset muistomerkit kärsivät kovasti sodasta, eikä varmaan Parfyymijokikaan ole enää nimensä veroinen. Mikäli itse joskus mielenhäiriössä menisin Vietnamin pohjoisosiin, niin haluaisin käydä Laosin rajan lähellä Dien Bien Phun laaksossa. Kun 40-luvun lopulla kävelin Käpylän kansakouluun, niin matkan varrella Koskelantiellä oli Helsingin Sanomien konttori, jonka ikkunan eteen pysähdyin myöhästymisen uhallakin katselemaan mustavalkoisia uutiskuvia Indokiinan tapahtumista ja Ranskan siirtomaavallan murenemista. Näin syksyllä on mukava muistella elämänkin kevättä ja tuntuu kummalliselta ajatella, että olisi kykenevä niin taloudellisesti kuin fyysisestikin toteuttamaan lapsuuden unelmia, jotka kuitenkin ovat saavuttamattomissa ja mennyttä maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti