Oma blogiluettelo

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Sivumme ovat niin sukellusvene- ja lentokonepainotteiset, että mieleni tuli viedä niitä hieman lähemmäksi metsää.
Putinin kertomus isänsä seikkailuista "Suuren isänmaallisen sodan" aikoina toi mieleeni kirjan, jota henk.kohtaisesti pidän parhaana tähän asti lukemistani sotaa käsittelevistä romaaneista. Kuulin siitä ensimmäisen kerran 1960 kun kouluttajamme AUK:ssa suositteli sitä ja sanoi, että se kuuluu lukuohjelmaan kadetti- ja kanta-aliupseerikoulussa. Nykyään tiedän sitä luettavan myös Israelin armeijassa, Kiinan vapautusarmeijassa, Kuubassa, Saksassa  j.n.e. Tästä voi jo vetää sen valistuneen johtopäätöksen, että kyseessä ei ole romaani "Tuntemattoman" tapaan, vaan todellisuuteen perustuva kertomus nuoren majurin arvoisen pataljoonankomentajan ja vanhan kenraalimajurin Ivan Panfilovin keskinäisestä suhteesta heidän yrittäessään taistella kenraali "Pelkoa" vastaan. Kyseessä on tietysti Aleksander Bek`in teos "Volokolamskin valtatie" ja sen jatko-osa "Kenraali Panfilovin reservi".
Kertomus ajoittuu syksyyn 1941. Suomen rintamalla on hiljaista, joten sieltä irroitetaan joukkoja puolustamaan Moskovaa, jota kohti Saksan keskinen armeijaryhmä vastustamattomasti etenee Volokolamskin valtatien suunnassa. Nuori, kokematon kirgiisitaustainen majuri Baurdshan  
 Momysh-Uly saa yhtä kokemattomine joukkoineen vastatakseen laajan lohkon, jonka puolustus on koetettava jakaa vain tiettyihin painopisteisiin. Kirjan sisältö poikkeaa muista tavanomaisista sotaromaaneista siinä, että se pääosin muodostuu komppanianpäällikön sisäisestä pohdiskelusta siitä, kuinka hän joukkoineen pystyy puolustautumaan ylivoimaista vihollista vastaan tilateessa, jossa perääntyvä ja paniikkiin joutunut Puna-armeija on omiaan lamauttamaan pelolla hänen omat, kokemattomat miehensä.
Kirja on kaikkinensa mielenkiintoinen kuvaus naapurimme epätoivoisesta taistelusta meille tutun metsämaaston vesisateessa ja lumessa päällepainavaa vihollista vastaan ja kurista, jonka täytääntöönpanon ankaruutta juuri tuo epätoivo vahvistaa. Suosittelen kaikille johtamiskoulutuksen saaneille ja muutenkin tilannekuvan laajentamiseksi sotahistoan mielenkiintoisella alueella.