Dimanche matin

Mikään ei tunnu herättävän paremmin sunnuntaiaamuna seitsemän aikaan kuin reipas kävelylenkki räntäsateessa samalla kun toivoo, että toinenkin mukanaolevista koirista
päättäisi tyhjentää suolensa, eikä ainoastaan olisi kiinnostunut reviirinsä merkkaamisesta, jotta pääsisimme takaisin kotiin.
Säästä viis. Anneli läksi aamuvuoroon ja kun koirat ruokansa syötyään tuupertuvat nukkumaan matolle tai sohvalle, niin minä pääsen nauttimaan perehtymisestä mainitsemaani kirjaan. Heti ensimmäiseksi osuu silmään säe Baudelairen runosta "Le Voyage".

Mais les vrais voyageurs sont ceux-la seuls qui partent
Pour partir, coeurs legers semblables aux ballons,
De leur fatalite, jamais ils ne s`ecartent
Et, sans savoir pourquoi, disent toujours: "Allons".

Koetin löytää suomennosta netistä, mutta tuloksetta, täytyy odottaa aamuun kunnes paikallinen kirjasto avautuu ja etsiä sieltä Pahan kukat. Englanniksi teksti on kyllä uskollinen alkuperälle, mutta miten kankealta se kuulostaakaan...

But the true travellers are they who depart
For departings sake; with hearts light as balloons.
They never swerve from their destinies
Saying continuously, without knowing why: "Let us go on".

Mutta tosi matkaajat lähtevät vain lähdön vuoksi.
Mieli keveänä kuin höyhen, kohtalolleen uskollisina,
Jatkuvasti toistaen ja tuskin tietämättä miksi: "Matkaan".

Näin se mieleni lähtee harhailemaan kun sille antaa tilaisuuden.
Sunnuntaita kaikille!